Tässä teille sumunen stokis ja huippubiisi. Oli kyl kivaa. Ekaks ajattelin kirjottaa jotenkin ihan hirmuna, mut nyt mä en sanokaan yhtään mitään. Paitsi. Mua vähän jänskättää toi 2014!
Tää paikka vei mut niin kokonaan, ettei mitään rajaa. Tunsin ihan olevani kotona. Olin samalla niin onnellinen ja niin kateudesta vihree. Tai minkä värinen mä nyt ikinä olinkaan. Kummiskin. Nyt mulla on hirveesti uusia juttuja mitä ootan tosi paljon ja juttuja mitä en oota sit niin paljon. Uusia nekin tai sit vanhoja. Moikku!